Lähde: TUTKA Ajan tasalla mediasta (www.tutka.org)

-------------------------------------------------

Kuvauskielto on lailla säädetty
Mimmi Nietula | 18.11.2005

Perustuslain takaama sananvapaus sisältää myös oikeuden kuvaamiseen. Kuvaaminen on sallittua, jollei sitä ole erikseen lailla rajoitettu. Mikään lakia alempi säädös, kuten järjestyssääntö tai käytäntö, ei voi kumota kuvausoikeutta.

Laki salakatselusta (Rikoslaki 24 luku 6 §) määrittelee varsin yksiselitteisesti paikat, joissa kuvaaminen on ilman lupaa kiellettyä. Tällaisia paikkoja ovat kotirauhan suojaamat alueet; asunnot, hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut sekä muut asumiseen tarkoitetut paikat.

Myös julkisilla paikoilla sijaitsevissa pukuhuoneissa sekä käymälöissä kuvaaminen on kielletty.

Kotirauhan suojaamien paikkojen lisäksi kuvaaminen on kiellettyä myös yleisöltä suljetuissa tiloissa, kuten yksityistilaisuuksissa, joihin voivat osallistua vain kutsutut tai esimerkiksi tietyn yhdistyksen jäsenet.

Ravintoloissa tällaisia yleisöltä suljettuja tiloja ovat VIP-huoneet. Muutoin ravintoloissa saa kuvata, jollei kyse ole yksityistilaisuudesta.

Rikoslakiin lisättiin vuonna 2000 kohta julkisrauhasta, joka koskee virastoja, liikehuoneistoja, toimistoja, tuotantolaitoksia ja muita vastaavia tiloja ja niiden aidattuja piha-alueita. Tarkoituksena on taata työrauha, mutta yleistä kuvauskieltoa ei ole. Ihmisen kuvaaminen siellä on rangaistavaa vain, jos alue on yleisöltä suljettu ja jos kuvattavan yksityisyyttä loukataan.

Kuvata saa julkisilla paikoilla

Julkisilla ja yleisölle avoimilla paikoilla kuvaaminen on sallittua. Tällaisia paikkoja ovat torien ja teiden lisäksi asemahallit, tavaratalot, marketit, yleisölle avoimet ravintolat, stadionit ja monet muut paikat.

Vallalla olevasta käsityksestä huolimatta edes ravintoloiden omistajat eivät voi estää kuvaamista tiloissaan, jos ovet ovat kaikille avoinna. Asiakkaansa he tietenkin voivat valita, mutta kuvaaminen ei voi olla ulosheittämisen perusteena.

Journalistiliiton entisen asiamiehen Jouni Tervon mukaan edes pääsymaksu ei poista tilan julkisuutta, jos kaikilla on mahdollisuus ostaa pääsylippu.

Toimittaja vastaan vartija

Rikostoimittaja Jarkko Sipilä törmäsi kuvauslupien kyselyyn vuonna 2003 tehdessään uutisjuttua Helsingin Pasilan rautatieasemalla. Asema oli Sipilän mielestä julkinen paikka, jolla näin ollen saisi kuvata ilman erillisiä lupia. Vartijat olivat asiasta eri mieltä.

Kyse ei Sipilän mukaan ole pelkästä yksittäistapauksesta. Muun muassa Helsinki-Vantaan lentoaseman yleisötiloissa kuvaamiseen on vaadittu lupa.

Epäselvyyksistä johtuen Sipilä pyysi vuoden 2003 alkupuolella oikeusasiamiestä tutkimaan, olivatko vartijoille annetut ohjeistukset kuvaamisesta lainmukaisia.

Kuvaaminen lento- ja rautatieasemalla

Apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisen tekemän arvioinnin mukaan ne olosuhteet, joissa kuvaaminen lento- tai rautatieasemilla voisi olla kiellettyä, määräytyvät salakatselua koskevan säännöksen mukaan.

Olennaisia edellytyksiä ovat rakennuksen tai huoneiston sulkeminen yleisöltä, teon oikeudettomuus ja sen kohdistuminen tällaisella suljetulla alueella oleskelevaan henkilöön sekä se, että kuvaaminen loukkaa yksityisyyttä.

Jotta teko olisi rangaistavaa, salakatselun kohteena tulee olla jonkun henkilön. Pelkän tyhjän tilan, esineiden ja muun ympäristön kuvaaminen ei täytä ehtoja salakatselusta.

Jääskeläisen arvioinnista käy ilmi, että rautatie- tai lentoasemalla kuvausluvan avulla ei pyritä kontrolloimaan tiedonvälitykseen liittyvää kuvaamisoikeutta, vaan pikemminkin liikkumisoikeutta tietyillä alueilla.

Lentoasemilla on useita alueita, joille pääsyä on eri syistä rajoitettu. Näin ollen myös kuvaamista. Yleisölle avoimissa tiloissa kuvaaminen on yksiselitteisesti sallittua.

VR vetoaa siihen, että kuvauskalusto, kuten pitkät mikinvarret, saattavat aiheuttaa vaaratilanteita sähköistetyn radan ajolangassa kulkevan suuren jännitteen vuoksi.

Arviointinsa lopuksi Jääskeläinen muistuttaa, että vaikka itse kuvaaminen olisikin sallittua, saatettaisiin kuvamateriaalin julkaisemista jossakin tapauksessa pitää esimerkiksi yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä, mikä taas olisi rangaistavaa. Oikeus ottaa kuva ei tarkoita samaa kuin oikeus julkaista kuva.

Apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisen päätös kuvaamislupia koskevassa asiassa on ladattavissa kokonaisuudessaan .pdf -muodossa tästä.

---------------------------------------------

Valokuvaajan arki on kysymyksiä täynnä
Mimmi Nietula | 18.11.2005

Kaikki tahot eivät ole tietoisia valokuvaajien oikeuksista vaikka laki on selkeä. Valokuvaavien toimittajien työtä vaikeutetaan turhalla ja lakiin kuulumattomalla kuvauslupien vaatimisella.

- Aina kun olen mennyt lupaa kysymättä kuvaamaan tavarataloon, on hetken päästä vartija singahtanut viereen tivaamaan, mitä, miksi ja kenen luvalla kuvaan, kertoo Turun Sanomissa valokuvaajana työskentelevä Marttiina Sairanen.

Marketeissa, myymälöissä ja muilla julkisilla paikoilla kuvaaminen kuuluu monen toimituksen arkipäivään. Yleensä lupa kuvaamiseen kysytään koska se on hyvien tapojen mukaista. Se myös takaa töiden kitkattoman sujumisen.

- Vartijat myymälöissä ja kauppakeskuksissa eivät yleensä tiedä, että julkisella paikalla, kuten tavaratalossa, saa kuvata vapaasti lupia kyselemättä, Sairanen toteaa.

- Olen koettanut koulutusmielessä kertoa, että varsinaisesti en tarvitsisi tätä lupaa, mutta kysyn nyt kuitenkin muodollisesti luvan, ettei tule sanomista.

Erityisen hankalaa on kuvaaminen ravintoloissa, vaikka myös ne ovat julkisia paikkoja ja näin ollen vapaasti kuvattavissa.

Usein on helpompi lähteä pois

Käännytyksen Sairanen koki pyrkiessään kuvaamaan henkilökuvaa ravintola Blankoon Turussa.

- Olisin vain halunnut kuvata ihmisen siinä tilassa, mutta lupaa kysyessäni minua kehotettiin menemään kuvattavan kera muualle.

Ravintolassa vedottiin siihen, että he saavat valita asiakkaansa.

Sairasen kollega, niin ikään Turun Sanomissa valokuvaajana työskentelevä Riitta Salmi vetoaa kohteliaisuuteen lupaa kysyttäessä.

- Tavallaan ilmoitetaan, että ollaan paikalla ja tehdään tällaista juttua. Se naamioidaan luvan kysymiseksi.

Lähtökohta saattaa olla oikea, mutta Salmi uskoo hyvän tavan ylläpitävän kauppiaiden ja markettien omistajien virheellistä käsitystä siitä, että lupa pitää kysyä.

Aina toimittajalla ei ole aikaa erillisten kuvauslupien hankkimiseen. Silloin vaarana on, että kuvaaminen tyssää paikan päällä vartijan tai muun myymälähenkilökunnan kieltoon. Suurempia yhteentörmäyksiä syntyy kuitenkin harvoin.

- Jollei ole ihan välttämätöntä kuvata juuri siinä nimenomaisessa liikkeessä, niin usein on huomattavasti helpompaa lähteä pois, toteaa Salmi.

Yhdessä marketissa kuvaaminen saatetaan kieltää tyystin, kun taas toisessa paikassa ketään ei tunnu kiinnostavan kameran läsnäolo.

Kuuluisa Lidlin kuvauskielto

Julkisuudessa huomiota on herättänyt kauppaketju Lidlin asettama kuvauskielto. Kiellolla ei kuitenkaan ole lainvoimaa, ainakaan Suomessa. Lidlin kotimaassa Saksassa asiat ovat toisin, mikä on osaltaan saattanut sekoittaa sääntöjä laadittaessa.

Valokuvaamiselle myymälöissä ei Lidl Suomi Ky:n toimitusjohtaja Antti Tiitolan mielestä ole periaatteessa esteitä. Kuvauslupa on hänen mukaansa aina sovittavissa.

- Tilanteet, joissa emme ole sallineet kuvausta, ovat olleet sellaisia, ettei asiasta ole etukäteen sovittu, emmekä ole näin ollen voineet informoida myymälähenkilökuntaamme, Tiitola selittää.

Hän pitää tärkeänä sitä, että myymälän henkilökunta on tietoinen kuvaajien luvista.

Kyselyihin siitä, onko henkilökunta tietoinen kuvaajien perustuslaillisesta oikeudesta kuvata myymälöissä, Tiitola ei vastaa.